Esittely

Olen Salla Rämö, ammatiltani eläintenhoitaja, ja oman koira- ja hevosharrastukseni lisäksi toimin myös eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa. Asumme puolisoni Alexin ja eläintemme kanssa pienessä omakotitalossa Ruokolahdella. Vaikka isoisäni olivat metsämiehiä, rakkaus lajia kohtaan ei periytynyt minulle asti. Rakkaus eläinten kanssa yhteistyön tekemiseen kylläkin, samoin ihailu suomalaista kulttuuria ja omavaraisuutta kohtaan. Alex on kulkenut metsässä koko ikänsä, ja hänen vapaa-aikansa meneekin pitkälti metsästyksen ja sen oheistoiminnan parissa,

Olin todella eläinrakas lapsi, ja toivoin koiraa kauan. Vihdoin vuonna 2007 perheeseen saapui ensimmäinen labradorinnoutaja, Halolan Öhöm. Poppi oli viisas ja kaunis koira, joskin vahva ja aika omapäinenkin tokaluokkalaisen omistajansa näkökulmasta. Poppi veti meitä suksilla ja kärryssä. Kolme vuotta myöhemmin suostuin muuttamaan Liperistä Imatralle sillä ehdolla, että perheeseen tulisi toinen koira. Ryhdyttiin "vain katsomaan" ilmoituksia kodinvaihtajista, mutta kun vastaan tuli Popin veli samasta pentueesta, oli päätös jo tehty. Näin perheeseen muutti 3-vuotias Eppu, Halolan Örmykörmy. Molemmat olivat mainioita ja monipuolisisa perhekoiria. Menetimme koirat kasvainsairauksiin niiden ollessa 12-vuotiaita, sisko ja sen veli lähtivät lopulta vain 11 päivän erolla toisistaan.

Koiraton elämä kävi äkkiä sietämättömäksi. Alex halusi pienen ja näppärän metsästyskoiran, ja lopulta roduksi valikoitui meille melko ennalta tuntematon beagle. Kesällä 2020 haimme kotiin pienen ja pippurisen Pimun. Isompaan kotiin muuttaessamme ilmoitin, että taloon tulee noutaja, ja olihan sen oltava samaa sukua Popin ja Epun kanssa. Niinpä kesällä 2021 saimme Pepin.

Eläintehoitajaksi opiskellessani ja kenneleissä harjoitteluja tehdessäni kiinnostuin kasvatuksesta itsekin, ja kun talossa oli pari hyvää koiraa, ajatus alkoi taustajoukkojen kannustuksen myötä tuntua realistiselta. Sain kennelnimen Nyyrikin vuonna 2022. Nyyrikki on suomalaisesta muinaisuskosta tuttu pienriistan metsästyksen jumala. Ajattelin sen kuvaavan kasvattamieni rotujen käyttötarkoitusta, ehkä jopa tuovan metsästysonnea.. ;)

Molempien rotujen ensimmäiset pentueet syntyivät vuonna 2024. Pikkuhiljaa on muodostunut käsitys siitä, mitä tavoittelen kasvatustoiminnallani. Tietoisuus koirien terveydestä lisääntyy jatkuvasti ja yhä useammat etsivät pentuja laajasti terveystutkituista vanhemmista. Haluan vastata tähän kysyntään vielä paremmin tulevaisuudessa. Tunnen onnistuneeni, jos pennuistani kasvaa terveitä koiria, jotka elävät pitkän ja onnellisen elämän tuoden iloa ihmisille ympärillään. Harrastelen näyttelyitä ja haluan kasvattaa rotuisekseen tunnistettavan näköisiä koiria, mutta minulle näyttelymenestys ei ole merkittävin jalostusarvon mittari. Pidän siitä, kun koira on silmämääräisesti sekä röntgenkuvien perusteella terverakenteinen, jolloin sen keho kykenee liikkumaan, rasittumaan ja palautumaan. Lisäksi vaakakupissa painavat tietenkin koiran muu terveys ja luonne. Kun puhutaan käyttökoiraroduista, arvostan myös rodunomaisia taipumuksia erittäin paljon.